Tehon säätö nimenomaan ensiöilmaa säätämällä on minusta hyvinkin järkevää. Mitä enemmän syötetään ensiöilmaa, sitä enemmän puuta kaasuuntuu ja teho sitä kautta kasvaa. Tehon säätö puumäärän avulla vaatisi sitä, että pesään syötettäisiin puuta koko ajan 1-2 klapia kerrallaan. Kuvausten perusteella kiertoilmatakoissa puuta voi ladata paljon, mutta ensiöilman syötöllä kontrolloidaan kaasuuntuvan puun määrää ja sitä kautta palotapahtumaan osallistuvan puun määrää. Kaksi asiaa pitää toki olla kunnossa. Ensinnäkin toisioilmaa pitää olla riittävästi. Toisekseen lämpötilan pitää olla riittävän suuri toisiopalossa, jotta palaminen on puhdasta. Kun nuo kaksi asiaa toteutuu, niin en näe mitään haittaa siinä, että ensiöilmaa kuristetaan. Liikaa sitä ei saa kuristaa, ja sen vuoksi olisikin kiva kuulla käytännön kokemuksia, että kuinka pienelle kiertoilmatakan voi säätää.
Kuten kirjoitin, kokemukseni mukaan varaavan takan satunnainen lämmittäminen ei tunnu missään. Lämpö jää massaan, josta se osittain tulee kyllä huoneeseen. Osa lämmöstä häviää kuitenkin hormin kautta pihalle. Meillä oli vanhassa talossa varaava leivinuuni, eikä se toiminut kunnolla ellei sitä pitänyt peruslämmössä. Kiertoilmatakassa on sekin hyvä puoli, että se lähtee tuottamaan lämpöä heti, kun pistää tulet takkaan. Silloin, kun poltan puuta takassa, haluan tuntea myös sen lämmön.
Vesitakka hylättiin sen vuoksi, että se olisi vaatinut ylimääräistä putkitusta ja kiertopumpun. Uskon puun kulutuksemme takassa olevan muutaman kuution vuodessa, eikä niin pienelle määrälle kannata tehdä kovin monimutkaisia systeemejä. Puuta palaa myös puuhellassa ja saunan kiukaassa.