Hieman omia mittauksia, lähdetään vanhalla toteamuksella, etten jaksanut lukea kaikkia viestejä, mutta väittäisin että kattilatyyppi on eri.
Kyseessä on skottilainen laivahöyrykattila. Höyrykattilan tehohan lasketaan vähän eritavalla kuin lämpövoimakattilan. Kattilan tehoksi on ilmoitettu 0,8 MW , Tulitorvi alla, takana lieskauuni jossa palokaasut pyörii ja palaa tuliputkia pitkin takaisin etuosaan, josta korsteeniin.
Se miten tämä liittyy aiheeseen, on puiden koko, laatu sekä kosteus!! Indikaattorina se, kuinka paljon enemmän toisilla ajettiuin. Lämpömittareita ei touhusa ole käytössä, eikä halkoja punnittu. Määrät on pino-motteja, metrisiä halkoja.
Kirjoitin tämän jutun alunperin s/s Suvi-Saimaa otsikon alla käytyyn keskusteluun polttoainekustannuksista, mutta sitten huomasin, että tämän otsikon allehan kirjoitus paremmin kuuluu.
Kun ajetaan ammattiliikenteessä palkatulla miehistöllä, ja polttoaineena käytetään öljyä, diesel- ja höyryaluksen käyttökustannuksista ei liene epäselvää. Diesel-moottorin hyötysuhde on parempi, eikä se (pienissä aluksissa) tarvitse erillistä koneenkäyttäjää, joten sillä ajaminen tulee halvemmaksi.
Yksityiskäytössä, kun polttoainevalikoimaan lisätään puu, vertailu ei ole aivan näin yksinkertaista. Palkkakustannuksilla ei ole merkitystä, ja puun hinta ei ole samalla tavalla vakio kuin öljyn hinta. Jos kaataa ja halkaisee puut itse, öljytuotteita tarvitaan vain moottorisahaan (ellei halua harrastaa museohalonhakkuuta pokasahoilla ja kirveillä). Tietenkin pitää olla maata, josta puut voi kaataa. Joissakin tapauksissa puut voi saada palkkiona siitä, että raivaa pusikon. Ostettunakin halkojen hinnoissa on vaihtelua.
Dieselin ja höyryn ajokustannusten vertailussa on huomioitava vielä yksi asia. Alusten pitäisi olla konevoimaa lukuun ottamatta samanlaisia. Elleivät ne ole, joudutaan tekemään erilaisia korjauslaskelmia, mikä tekee vertailusta epätarkempaa.
Teimme kesä- heinäkuun vaihteessa diesel-alus Heikillä reissun Viitasaarelta Suolahteen ja takaisin höyrylaiva Haapaniemeä kyljessä hinaten. Syy hinaukseen oli se, että Haapaniemeä käytettiin kattilankatsastuksessa. Polttoainetta säästääksemme pidimme moottorin kierrokset noin 1100-1200 rpm lukemassa. Arvioimme kulutukseksi noin 12 litraa tunnissa, mikä viime kesän hinnoilla oli noin 16 euroa. Kone on Scania DS11.
Pari viikkoa myöhemmin ajoimme Haapaniemellä Jämsään laivaregattaan. Poikkesimme matkalla Suolahden satamassa. Korpilahdelle saapuessamme halkopinoista oli vähentynyt noin kolme mottia. Emme laskeneet ajotunteja, mutta Viitasaaren ja Suolahden väli vie yleensä kuusi tuntia, ja Keiteleen kanavan läpi ajamiseen menee ehkä viisi tuntia. Kanavan suulta Korpilahdelle menee kolmisen tuntia. Kokonaisajoaika on siis 14 tunnin luokkaa. Halkojen kulutukseksi tulee noin 0,21 mottia tunnissa. Tunteja saattoi kulua enemmänkin, sillä ajoimme rauhallista vauhtia, ja lämmittäjät olivat ensimmäistä kertaa höyrylaivan uunin kanssa tekemisissä. Saimme halot edullisesti, joten ajaminen tuntia kohti tuli maksamaan vain noin puolet siitä mitä diesel-heikillä. Tämä vertailu on vain suuntaa antava, sillä ajotunnit perustuvat arvioon, emmekä tainneet Heikinkään ajotunteja aivan sekuntikellolla mitata. Ja laivathan eivät ole identtiset muutenkaan.
Yleinen tuntuma kesän ajelujen sekä eräiden aikaisempien vertailujen perusteella on se, että halkokäyttöinen höyrylaiva on yksityiskäytössä nykyisin jo polttoainekuluiltaan edullisempi kuin vastaavan kokoinen diesel-alus. Vaikka dieselin hyötysuhde on parempi, siinä voi käyttää vain tietyn hintaista korkeasti verotettua polttoainetta. Höyrylaiva sen sijaan kulkee kaikella minkä vain saa uunissa palamaan eli vaikka vanhoilla kengänronttosilla. Polttoaineen monipuolisuus ja mahdollisuus saada sitä edullisesti kallistaa hintavertailun ei-öljykäyttöisen höyrylaivan eduksi. Jos ajetaan öljyllä, silloin diesel tulee halvemmaksi, vaikka laivan uunissa saakin ilmeisesti käyttää edullisempaa polttoöljyä.
Olen joskus miettinyt, olisiko mahdollista, että myös osa ammattimaisesta matkustajaliikenteestä hoidettaisiin höyrylaivoilla halkojen voimalla. Tarkoitan pienimuotoista sisävesiliikennettä, en ruotsinlaivoja. Laivayhtiöllä voisi olla oma energiametsä, jonka laiturissa käytäisiin ottamassa halkoja. Talvella tehtäisiin puita ja kesät ajettaisiin laivalla. Välillä istutettaisiin uusia taimia tulevan polttoaineen tuottamiseksi. Tämä kaikki vaatii tietenkin työvoimaa. Ehkä se ei ole vielä kannattavaa, mutta kunhan polttoöljy maksaa 5-10 euroa litralta, tilanne voi olla jo toinen.
Ja Itse jatkan tekstiä:
On hyvä muistaa myös se, että halkojen halkaisijalla sekä kosteudella on huomattava merkitys.
Kesän regatassa Haapaniemellä meillä oli 3 mottia ruutikuivia, suht. ohuitakin halkoja (taisi olla 4 osaan halottuja), jotka olivat yli 20 vuotta ladossa kuivuneita. Vaaleitakin vielä, oikein herkullisia. Osa taas oli, menomatkan puista kahteen osaan halottuja, melkoisia "hirsiä" kuten pohjanmaalla sanottais. Näiden seosta oli Heikin yllä mainitsema matka Korpilahdelle. hintakin oli halpa.
Paluumatkalle saimme Jämsästä kalliilla seka-halkoja (olin tilannut ekstraa rantaan), jotka olivat vielä melko kosteitakin. Niitä kuluikin sitten melko reippaasti paluumatkalla, vaikka lämmittäjät olivatkin kehittäneet taitojaan uunin kanssa. Tulipa vähän itekin kokeiltua eri tapoja, kuten että oli kiire Laukaalle yöksi, ja viimeisiin sulkuihin mentiinkin sitten mahdollisimman lujaa. Esim. kanavassa ollessa vesi ylärajaan ja paine varoa vasten. Ja taas vauhdilla mentiin
http://www.maritimeforum.fi/index.php?topic=13778.255
