Jaa-a, vaikea sanoa mikä lie syynä ettei tää meidän ongelma nyt tunnu tehdasta kiinnostavan.
Taivaan tosi kuitenkin että tuotekehittelyn kannalta myös se negatiivinen palaute on tärkeää, itseasiassa joskus jopa tärkeämpää kuin positiivinen.
Ja tuolla tehtaan pitkällä historialla & maineella ei pitäisi olla ylivoimaista yrittää hoitaa tätä tapausta pois päiväjärjestyksestä. Voi toki olla niin että tähän mennessä olen ollut yhteyksissä vain pariin asennevammaiseen työntekijään mikä ei edusta koko tehtaan kantaa.
Paha mennä sanomaan tuosta tuotekehityksestä/suunnittelijaatakaan mitään.
Tää kattilamalli on kuitenkin ollut tuotannossa about 40 vuotta, pikkuhiljaa on muutoksia malliin sadellut ajan saatossa.
Liekö sielä varsinaista suunnittelijaa taustalla ollenkaan, kokeneella porukalla ovat vähin erin muutelleet juttuja.
Joskus tuollaisissa muutoksissa voidaan mennä metsäänkin. Hyvä esimerkki tän pannun kohdalla on noi ensio ja toisioilmaluukut, ne on jymähtäneet kiinni tiettävästi kaikilla, edellisen mallin luukkuja tuskin jumiin saa.
Ja sitten illan lämmitysraporttia
Sytytyksessä ensio 5 toisio 3, imuri 30.
Hyvin syttyi, nopeesti lähti savukaasut kipuamaan turhankin ylös ja kattilan lämpö nousi 85:n.
Isäntä (perk) nappas lennosta imurin 20%:n. Mutta oikeestaan ei haitannut, savukaasut jäi kieppuun 155-165 tietämille.
Mustaa usvaa tuli piipun täydeltä.
Pikkuhiljaa seuraavan tunnin aikana ruuvasin toisioilmaa lisää sen ollessa lopulta suunnilleen tapissa 6:ssa.
Savukaasut pysytteli nätisti 170-175 tietämillä ja pannun lämpö oli tasaisesti 85 astetta.
Sellainen johtopäätös tuosta nyt tuli että jos pienesti ois saanut toisioilmaa vielä jostain lisää niin ois ehkä saanut savun suht koht puhtaaksi/"irtoomaan piipunnokasta" kunnolla
Kaikkein manittavinta oli että palaminen oli toooosi tasaista ilman holvaamisia tai muita jytinöjä, alusta loppuun
No, koska tää säätely oli taas vähän uutta niin en uskaltanut tuupta pesää täyteen asti, vain n. 3/4.
...eli palon lopussa tuli todettua että ehkä pitäis pienesti lisätä puita...
Säädöt jätin siihen missä olivatkin, imurin nostin varmuudeksi 30:n, taka-ajatuksena että jos ensioilmaa sais vähän kuristettua niin jäis pienesti lisää pelivaraa toisioilmalle.
Juu, ei, fa-ta-ta-ta ja savukaasut huitelemassa hyvää kyytiä yli 220, ja usvaa putkesta ihan huolella.
Eka yritys kuristaa ensioilmaa ei tuottanut toivottua tulosta, lopulta tyydyin laskeen imurin 24:n ja ensioilma luukut jäi jonnekin about 4-4,5 kieppeille.
Savukaasut sentään tippui loppupaloksi 184:n mutta savun väriä en edelleenkään onnistunut mainittavasti vaalentamaan.
Tän iltaisen perusteella sanoisin että en kyllä tiedä saanko tuota itse millään hallintaan.
Huomenna sit ehkä mahdollista vetää se alipainemittari taas tontille uusia tutkimuksia varten, mutta sitä ennen tarvii taas yrittää lähestyä tehdasta...
Summasummarum, toi savun määrä/laatu ei tämäniltaisilla testeillä ollut oikeastaan poikkeava aiemmista joissa ensioilma 3:ssa ja toisio 5-6, imurin ollessa n. 35-40%
Ainoostaan se tuli nyt selväksi että jos tota toisioilmaa ei anna kunnolla niin synkäksi menee.
Tää on nyt tullut lopulta todettua niin moneen kertaan että uskallan vikmein varmuudella väittää että meidän kohdalla tehtaan uusittu käyttis ei toimi.
Edelleen hämmentää miten saman laitteen käyttiksen labratesteillä saadut ohjearvot voidaan yhtäkkiä muutaa lennosta nurinniskoin ja pitää sitä sen jälkeen ainoana totuutena
