Viikko vierähtänyt pitkänmatkalaisten asiantuntijavieraiden tutustumisretkestä, 8 lämmityskertaa takana tuliaisina tuotujen pikku virityspalikoiden kera, ja tässä vaiheessa voi varmuudella todeta että kaksi ongelmaa selätetty
Savukaasujen lämmöt pysyvät 165-175 asteessa ja pannun n 87 asteessa. Eli nyt sitä lämpöä sitten jo viimein siirtyy varaajaankin niin kuin pitää, ei huitele enää harakoille pitkälti yli 200 asteisena pannun pysyessä aivan liian kylmänä.
Vanha tuttu pistekiehunta on palannut kuvioihin, mutta siinähän nyt sitten porisee mitä porisee, kaippahan joskus poistuu tavalla tai toisella, remonttia on joka tapauksessa luvassa. (*etsiskelee lisälitroja järjestelmään*)
Kellontarkat humppapalot savuutuksineen on edelleen menossa mukana, nähtäväksi jää poistuvatko vedontasaajan myötä. Vaikka poistuisivatkin niin autuutta ei sillä tässä tapauksessa saavuteta, pikku helpotuksen voi tuoda.
Nyt kun tässä on tahtomattaan saanut opetella puunpoltosta muutakin kuin vain sen polttamista, niin lopputulemana tuosta pannusta voin vain kertoa että siinä on monenmonta rakenteellista vikaa.
Kaunis mutta käytännössä toimimaton ajatus.
Jos tuo tuohon jää niin muutostöitä on edessä.
Tuo on erittäin mahdollista saada toimimaan, mutta aika kohtuuttoman kallis rakennussarja oli.
Perimmäinen tarkoitus kun oli kyllä aikanaan ostaa ihan valmis toimiva tuote.
...tietenkin hermoparat olisivat päässeet aika paljon vähemmällä jos ei tuohon askartelupakettiin olisi erehtynyt kohdistamaan valmiin tuotteen odotuksia
Aika näyttää.
...erityisen inspiroivaa mahdollisen askartelun kantilta ei tietenkään ole se että tuo tulee olemaan hyvin lyhytikäinen laite, niin on heppoisista pelleistä tehty. Hienommat hifistelyt tuon kanssa saanee unohtaa, turhaa rahan polttamista.
