Tota... kröm .. öö .. tota... öö kröhm...
mulla ei ole varaajaa Eli kaasutuskattilaa joudun ajamaan termaria vasten, n. 80 - 100 C välillä. Vaikka kaikki ilmaluukut olis kiinni, puiden sisältämä happi jatkaa palmista ja hiukan tuppaa kitkerää savua tulemaan seisontajaksonaikana. Polttotehoa säätämällä pystyy käyntijakson venyttämään pitkäksi ja seisontajakso vastaavasti lyhenee. Kovemmilla pakkasilla jopa niin että lämmöntuotto ja kulutus ovat yhtäsuuria.
Pannuhuone on pieni ja ovet vielä pienempiä, joten 2 x 300 l olis ainoa vaihtoehto varaajiksi tai kantikas omavalmiste.
Kova haaste on kehittää jonkinlainen "servosäkkyrä", joka osaisi säätää polttotehon kulutusta vastaavaksi. 30 kW:n kattila onkin jo taipunut n. 10 kW:n teholle, kulutus viimepakkasilla n. 8 - 9 kW.
Tehon kutistamisen olen tehnyt arinarakoa pienentämällä n. 1/3 osaan, sanoin konvektioosaa pitää "kuristaa", jottei pienempi virtaus luikertele tulipintojen ohi.
Jos vaikkapa 75 kg puita saatais palamaan kulutusta vastaavalla teholla se vastais n. 5 kuution varaajaa, jota siis ei tarvittais lainkaan. Melkoinen tilan- ja rahansäästö. Teoriassa vois varaajanhinnan verran satsata tuohon projektiin, bonukseksi jäis tuo vapaaksi jäävä tila.
Ketjulla toimiva vedonsäädin on aika huono ratkaisu jos halutaan että poltto on puhdasta ja hyötysuhde hyvä. 7 klapia kymmenestä saattaa olla ihan oikea suuruusluokka.
Tuohon kitupolttoon usein valitaan mahdollisimman märkiäpuita, jotta tuli ei pala liian nopeasti, seuraukset senmukaiset