PLV hahmottaa juuri sitä mitä itsekin seuraavassa kattilaremontissa aion tehdä. Puun koko ym. on kohdallaan.
( kiitos tiedosta että jossain kattilassa 20 sentin puu kulki hyvin ja pelasi)
Miksi valurauta? Niitähän oli kivihiilikattiloina ja puukattiloinakin, meillä oli-83 mallin högforsin valurautainen yläpalo kotitalossa öljy/ puukattilana ja kestävähän se oli, annettiin pois ja on käytössä vieläkin.
Mutta eikös toisenlainen ajattelu ole tehnyt valurautakattilat turhiksi, eli: poltetaan tulenkestävän muurauksen sisällä se itse palotapahtuma ja sitten viedään konvektioon palaneet kaasut ( seppol on heittänyt tiivistelmän juuri tästä useassa jutussaan) eikä kestävyysongelmia ole, kun palo tehdään kuumuutta kestävässä ja sitä ylläpitävässä tilassa ja sitten kuumat kaasut teräslevypinnoille joilla ei ole hätää kunhan kW/ neliömetri- tehoa ei ylitetä ( voisiko joku heittää minulle muuten hanska- arvion paljonko teräslevykattilassa tuota neliö-konvektiotehoa voisi maksimissaan olla?) Jos vesi vielä on vähähappista, ei levykattilaa uhkaa mikään. no ehkä varastopesän reaktiot, etikkahapot ym.. mutta nekin siellä kylmällä puolella, ei enää liekin jälkeen.
Itseä aina ihmetytti miten valurautakattila yleensäkin piti vettä! högforssi oli monesta viipaleesta kasattu pulteilla ja saumaa oli kymmeniä metrejä! Mutta tippaakaan ei tullut ikinä läpi! Joku harmaa massa oli saumassa tiivisteenä ja pinnat koneistettu sileiksi.
Mutta noin muuten valurautakattiloita ei juuri enää näy ja onko oikeastaan tarvettakaan? teräslevyjen korroosiokestävyys on parantunut ja kattilan olosuhteet ymmärretään hyvin + se palo- osa on opittu tekemään oikein kunnolla kivisenä.
Mutta ota kuitenkin ihmeessä alapalo tai käänteinen. Elä lähde enää yläpaloiseen, että saadaan ne Suomesta pois. Oma yläpalokin joutaisi pois, vai projektirahat puuttuu.
Seppol:lle laitan omana mielipiteenä yläpalosta, että kuvaamasi vesimiilu ( taikka mikä hyvänsä joku tiiliuuni ym.. ) on minun silmissäni puhdas yläpalopolttoinen, mutta ihan eri maailmaa kuin levykattilat yläpaloisena. Tiiliuuniin saadaan kova polttolämpö ja pesässä voidaan ohjailla ilmoja nieluun ja sitä kautta toisiopalotilaan hoitamaan ihan tsaokasta palamista. ( olen tehnyt vastavirta- tiiliuunin -91 ja seuraillut sen kanssa asiaa. Hiukan kun huolehtii pesän tilanteesta, niin kirkasta värinää tulee piipusta vaikka sisällä näkyy lasiluukuista raivokasta palamista. ) Se tiiliuuni on kotitalossa ja jatkuvassa käytössä.
Eli yläpalolla voidaan polttaa puhtaasti, kunhan poltetaan kiven sisässä ja jollain tapaa saadaan aikaan pirmääri- ja sekundääripalaminen sekä niiden väliin sekoittava kohta jossa lisästään ilmaa. kaikki vuolukiviuunit ym. uudet uunit toimivat niin.
Silti yksi asia on niissä jota ei juurikaan voi säännöstellä: Palavan puun määrä eli haihtuvan puukaasun määrä. Se tulee aina syklinä jossa alussa kuumuus lisääntyy, sitten koko puumäärä haihtuu ja on kovan palon aika. Semmoista pala kerrallaan pureskelua kuin ala/ käänteispalossa, ei saavuteta, mutta---- ei kai tarvitakaan, palotulos on niinkin hyvä.
Tiiliuunit ovat siis panospolttoisia, alapalokattilan prosessimaisemmin puun polttavia. Panospolttokin on saatu aika hyvin osa- alueiltaan kuosiin kun uuneja on kehitetty vuosikymmeniä. kai se ilman vienti palamisen ohi sinne primääri/ sekundääri- rajalle on se uusin niksi ja hyvä sellainen.