Itselläni on käytetystä kolmitie-lataustermostaatista ja muuten uusista osista vuonna 99 kasattu systeemi joka ei enää yksinkertaisempi voisi olla. Kattilan yläputki menee termariin josta menee putki varaajan yläosaan ja se hullukierto-haaraputki alas T-haaralla siihen putkeen joka menee varaajan alaosasta pumpun imupuolelle ja pumpusta kattilaan. Eli jos laite olisi täydellinen, se kierrättäisi kattilassa kattilan omaa vettä kunnes termari alkaa siirtää kiertoa siitä väliputken kautta palautuksesta varaajan kautta kiertoon Se siis anta kattilan lämmetä mutta estää kuuman kerrostumisen kattilan yläosaan ja estää paikallistakiehumista.
Olin hiukan epäileväinen vanhan termarin suhteen ja panin palloventtiilin siihen ylä- ja alaputken väliseen hullunkiertoputkeen.
Mutta hyvin se termarivanhus pelaa. Kun kierrossa alkaa olla kuumaa vettä ja kattilan mittari näyttää hiukan yli 80, muuttuu se varaajan yläosan ja termarin välinen pätkä nopeasti kuumaksi. Kun kattilan teho kunnolla alkaa, nousee kattilan lämpö 90 asteeseen, joskus yli. Pidän sitä hullunkiertoventtiiliä noin puoleksi auki, ehkä vain omaa mieltä rauhoittaakseni, vaika termostaatti näyttää kyllä kiertoa säätävän.
Pumppu oli alkuvuosina 2:lla, nyt 3:lla. Siten ei edes superkuivilla pikkupuilla ala kattilassa kihinä ja pikkupoksuttelu.
Tosin lulen että kun tietty polttoteho ylitetään tuossa yläpalojäspissä, niin vain savut kuumenee. Mulla on itsetehty hassu liitoskappale joka yhtäaikaa kääntää, muuttaa muotoa ja nostaa savuliitäntää ja jos sen päälle on jäänyt puun pala vaikka puita kattilan päällä kuivatessa, niin ihan hiilenä se on. Eli savut käy aika ajoin varmasti 200-300 asteessa...
Eli jos polttamisessani kaikki muu kaipaa kohennusta, niin kattilakierto toimii kuin tietokoneohjattu supersysteemi. maksoi tuskin mitään ja yhden kylmän syysillan mä siellä isäukon kanssa kuparia juotin ja hamppua käärin ( liitoksiin saven kanssa) Muistan kun käytin myös teflon-pohjaista LVI- liimaa,sinistä ja hymähtelin että kokeillaan ny, voihan ne liimaliitokset sitten uusia. Mutta yhtään vuotoa ei ole ollut yli kymmeneen vuoteen.
Siksi kai se lekää toimiminenkin tuntuu niin hyvältä, kun itse sen koko pannarin olen rakentanut. Ja LVI hommia en ollut sitä ennen tehnyt, eli huolellinekin olin kai. Hydrauliikkaa siihen aikaan tein työkseni, joten en mennyt sekaisin liitin- ja R- kierretermonologiassa, mikä auttoi kyllä. Luulen että se on yksi syy mikä saa monen päättämään putkimiehen puolesta, vaikka muuten homman osaisikin.
Kyllä mä kauan sitgä pannaria mielessäni rakensin, eli ihan ilman perehtymistä ei semmoiseen kannata alkaa. Jos joku miettii itse tehdä, niin varminta on käydä kaverit läpi ja vierailla semmoisen luona jolla on toimiva systeemi. Putkikoot ja periaate paperille. tai niinkuin minä, eli selata kaavioita ja etsiä lähinnä omaa olevat arvot ( tilavuudet ka kilowatit). Putkikoot ovat tärkeitä.
Kattilassa olen poltellut lähinnä halkoja, mutta palavat roskat panen aina menemään myös. kaupassa katsovat ettö mikähän hullu tuossa ostaa 10 paperipussia. mutta perheeni erottelee paperi- pahvi ja palavat muoviroskat oman pussiinsa ja yksi iso pussi päivässä siitä syntyy. ja siinä ei ole lehtiä, vaan ainoastaan pakkauspahvit, maitopurkit ym.
Joskus hävitin talven aikana muutaman kymmenen litraa jäteölyä imeyttämällä sahanpuruun ja laittamalla aina vähän sekaan.. Muta omatunto sai lopettamaan kun asutaan perheiden keskellä ja vaikka iltapimeällä sitä joskus harrastin, niin kyllä se savut antoi... ja hajut.