Lorvi, ihmettelit, miksi puut yleensäkään pitäisi pieniä palikoiksi. Olen ( olin ) itse ihan samaa mieltä silloin, kun aika ajoin ostin kärryllisen hyvää 10sentin rankaa ja välillä appiukolta raivasin jyrkästä rinteestä 30 kuutiota semmoista tyvesta 10-15 sentin koivua. Semmoista puuta kun esim. halkoo, niin tuntee että on käsissä polttopuuta ja kunnon isoja klapeja. Ei käy mielessäkään että niille pitäisi muuta tehdä. Jokainen kappale on kunnon kokoinen ja täyttä paivanaa koivua.
ja alkuvuosina olivaikka mitä metsähallituksen hakkutähteitä, joihin ostin sen muodollisen maksun kautta ottoluvan hirvimaille. ne olivat aika ajoin tuottoisia reissuja, kun metsäkone oli jättänyt pöllikourallisia ja joskus tyvilahoja tukkejakin. Kerran oli siemenpuun kaatanut tuuli ja sen sai poikki vain kahdelta puolelta sahaamalla. Ei ollut tarvetta pienille palikoille, oli kunnon halkoa!
Ei se lupa kata kuin hakkutähteet, mutta putsasin kaiken mikä maassa makasi, eikä ollut huono omatunto. Sittemmin paikallinen metsähallituksen kottori lopetettiin ja niitäkään lupia en ole enää hankkinut.
Sitten tuli aikakausi jolloin paloittelin trukkilavoja ym jätepuuta. Poltin mm. purkamani kaveri autotallin ym. Eli oli ihan kouriintuntuvaa halkoa ja puuta.
Aina oli hiukan tiukkaa saada se vuotuinen puumäärä, sai olla kuin orava nuuskimassa ja tiedustelemassa kaikkia puunökkösiä.
Sitten tuli tämä kuvio, jossa saatavilla on monitoimikoneella karsittua latvaa ja harvennuspuuta, raitaa, haapaa, sekä myös ihan oikeaa koivua.. käytännössä yli oman tarpeen. Puun koko on ongenvavasta 10 senttiseen ja traktorikuormakin sisältää varmaan monta sataa runkoa. Niitä kiun sahailee, niin koko ajan on mielessä, että oma kroppa liikkuu ja hiki lentää, mutta puumäärä joka liikkuu on pieni. Syntyi haave siitä, että jos mokomia voisi syöttää johonkin laitteeseen, niin olispa helppoa. ja se tsekkien laite mahdollistaisi koko linjan supistamisen tosi pieneen.
Energiaa ei paljoa mene, se leikkuu on niin keveää ja nopeaa. ja kun se kerran on bulkkitavaraa, toisin kuin klapit, niin käsitelynkin voi hoitaa kuljettimella tai kuten itse haaveilen, miehen kannettavilla säkeillä.
Yhtäkkiä ainakin omassa mielessäni siinteli todella kevyt puuhuolto: Kone vain pinolle, puiden syöttö päästä koneeseen, säkitys ja säkkien pinoaminen kärryyn. Säkit kotona korkeaksi kasaksi ja hyvä katos päälle.
Yksi palikoiden etu, jota seppol myös mainitsee on se, että lyhyt palikka kuivuu päästään eikä tarvitse olla halki. Ja kuivuu muuten nopeasti, kun on semmoisessa tornissa tai säkkipinossa.
Tällä hetkellä siis vielä klapeja on pihalla pinossa peiton alla. perustyyli Suomessa ja mitä isompaa puuta on saatavilla, sen parempaa semmoinen homma on. Mutta kun on ohutta puuta ja loputtomasti, niin saattaa käydä mielessä, että onkohan tälle nopeampaa vaihtoehtoa..
Mutta olenkin aika pitkillä turinoilla kuvaillut suunnitelmaani. Tiedän että osa näkee siinä järkeä, osa ei. Minua ei harmita mikään kommentti, puuhommissa on niin paljo makuasioita.
Koitan saada suunnitelmaa ensin tarkemmin mietittyä, jopa piirustiksia aikaan laitteesta, sen jälkeen kartoitan kattilan osto/ tekotarpeen ja alan varmaan tämän vuoden puolella toteutuksen. Aikataulu on pitkä, pitäisi saada mm. pieni telakuormaaja tehtyä ja kesämökilläkin hommia. Mutta tämä ajatus ei ole kadonnut mihinkään, mikä on minulla merkki siitä, että on kokeiltava.
Mitä etenemää tuleekin, niin laitan varmaan juttuja tänne. Edelleenkin kiinnostaa mielipiteet puolesta ja vastaan. ja ne käänteispalo- kokemukset erityisesti. oma käsitykseni on että palikka- kasa on sen verran ilmava että palaisi käänteispalossa. Alapalossa ainakin.
Kotitalossa keskellä kaupunkia oli LAKA vuosimallia 64. Kun aloin tajuta mikä se mööpeli on, käänsin aina öljypolttimen kiinni, laitoin mitä milloinkin pesään ( olin noin 10 vuotias kun kattila alkoi kiehtoa) ja seurailin mitä pesässä tapahtui. LAKAssa oli lasiset palon tarkkailuikkunat ja ihmettelin sitä pitkää liekkiä. kiehumista ( ei ollut varaajia), saunapuiden katoamista ja tukkapöllyä siitä seurasi, mutta kiinnostus ei kadonnut.
Muistan että pahimmillaan katosi kaikki roska, jäte ja puu mitä löysin. Silloin ei kukaan edes ajatellut mitään ilman epäpuhtauksia. savu haihtui ja sillä selvä. Mutta hyvä peli se LAKA oli, se hävitettiin, kun 3 taloa yhdistettiin samaan lämmitykseen vuonna -83.
Eli alapalosta minulla on selkeät mielikuvat. tutulla on arimax 34 ja ei siitä kattila parane.
kaikki piki- ja tervakeskustelut kummastuttaa. luulen että silloin kun noita vaivoja on, poltetaan kattilaa aina jotenkin kuristamalla tai säätämällä. Luulen että puukattilaa ei kannata polttaa kuin täysillä, jolloin palolämmöt ja tapahtumat ovat rajuja ja ne yhdisteet hajoavat ja palavat.
Mutta siirryn nyt ylipitkistä jutuistani odottavalel kannalle ja toivon niitä kattilatarinoita. Palaan asiaan kun projekti käynnistyy tai tottakai jos oikein joku haastaa. pahalle mielelle tai suuttumaan minua ei saa eli kaikki kommentit ovat tervetulleita. Olen kiihkomielis- sitoutumaton,eli näen järkeä kaikissa lämmitystavoissa. Pääkriteeri on että valinta tuntuu hyvältä ja tuottaa jotain, joko säästöä tai pelkkää mukavuutta ja helpotusta. jokaiselle on se oma tapa ja minulle se on lähimetsissä hiippailu Huovisen mietteet mielessä, sekä talvisin kattilan huminan kuuntelu outo tyytyväisyys mielessä.
