Tokihan toisiopalotilassa täytyy lämpöä olla, muuten osa palavista kaasuista jäähtyy ennen aikojaan ja jää palamatta. Toisaalta liian korkea lämpötila aiheuttaa ongelmia rakenteiden kestävyydessä ja voi aiheuttaa NOX päästöjä.
Ensiö/toisioilman suhdetta voi varmasti teoreettisesti laskeakin, mutta käytännössä se on hankalaa kun osa ensiöilmasta menee polttoaineen ohi ja onkin oikeastaan toisioilmaa. Säädin annostelee tarpeen mukaan toisioilmaa, sitä on todella vaikea käsin saada kohdalleen ja tilannehan muuttuu jatkuvasti, kun polttoainemäärä ja polttoaineen laatu kuitenkin vaihtelee.
Materiaalien lämpötilakeston suhteen on tosiaan havaittu ongelmia. Viikonloppuna oli sähkön hinta alhaalla, joten tein pitemmän huoltokatkon ja korjailin samalla lämpövääntymiä polttimesta. Toisiopalolämpötilä ei ole yllättäen ongelma (=siitä aiheutuvia ongelmia ehkäisemään suunniteltu rakenne näyttää toimivan), vaan ongelmana on ollut palopesän sivulevyt, joiden tarkoitus on eristää arinan ympäristö vesipinnoista ja nostaa hiilloksen lämpötilaa. Muu arina jäähtyy aika hyvin paloilmasta, joten iso lämpötilaero aiheuttaa ongelmia. Noihin levyihin on kokeiltu monenlaisia lämpölaajenemisen kestäviä rakenneinnovaatioita, ja nyt alkaa ongelmaan vihdoin löytyä toimivat ratkaisut.
Varsinainen työn alla oleva rakenne on nyt liikkuvan arinan mekaniikka, ja sain vihdoinkin viikonloppuna survottua moottorin ja arinan käyttömekaniikan masiinaan. Tila on muutenkin kortilla, ja lisärakenteille tilan saaminen edellyttää aina isoja rakennemuutoksia. Tämä "pelletti/hakepoltin Tetris" on kohta finaalissa ja pitäisi alkaa suunnittelemaan "hiilloksenpöyhimisstrategiaa". Teoreettisesti taitaa olla mahdoton rasti, ja käytännön kokeilujen suunnittelu hyvin vaikeaa.
Onko palstalaisilla tietoa oikeasta menetelmästä hiilloksen pöyhimiseen?
Muoks: Hiilen sublimoitumislämpötila (=kiinteästä suoraan kaasuksi) on hyvin korkea (yli 3000 astetta), joten ilman happea kaasuja ei synny. Tästä luultavasti seuraa se, että CO kaasunmuodostus on suoraan riippuvainen ensiöilmasta. Optimaalinen ensiöilman määrä riippunee hiilipedin aktiivisen pinnan määrästä, joka taas on riippuvainen hiilloksen raekoosta. Tilanne on selvästikin erilainen pelletillä ja haloilla. JOS tuhkanpoisto toimii vakaasti, ensiöilman määrällä voidaan säädellä syntyvän CO:n määrää niin kauan kunnen ohivirtaavan ylimääräisen ilman jäähdytysvaikutus pudottaa hiilloksen lämpötilan alle 500 asteen. Käytännön kokemus tukee tätä teoriaa (=liika ensiöilma ei ole koskaan ollut hyväksi).
https://en.wikipedia.org/wiki/Carbon
