Ennen kuvittelin, että puu ei voi kesässä kuivua, mutta nyt on kantani muuttunut. Viime keväänä raivasin joen rantaa ja poistin myös veteen kaatuneet ja siellä veden alla vuosia osa vuosikymmeniäkin olleet puut. Traktorilla vedin puut kuivalle maalle. Lähtötilanne oli siis se, että puut olivat niin märkiä, etteivät pysyneet pinnalla, Tein niistä 35 cm:n mittaisia klapeja. Haloin puut lähtökohtaisesti järeiksi, mutta paljon tuli pientäkin joukkoon latvoista ja oksista. Tuomea, raitaa, koivua leppää ja haapaa olivat, yksi kuusikin joukossa. Märkiä puita oli kaikkiaan jotain 7 - 8 pinomottia. Kuormalavoille tein muutamasta laudasta kehikot ja pinosin puut niille. yhdelle lavalle tuli n 1 pinomotti. Tuuliselle ja aurinkoiselle paikalle levitin mustaa sokkelimuovia (en muista sen virallista nimeä) ja vein lavat niiden päälle. Lavat peitin peltilevyjen ja vanerien kappaleilla. Kaikkiaan 14 lavaa, mukana oli siis paljon rannalta kaadettua, joessa likoamatonta puuta, eri lavoilla tietenkin. Sukeltaneet puut eroittuivat hyvin, olivat paljon muita ruskeampia, punaruskeita. Lavat olivat yhdessä rivissä ja tuuli ja aurinko pääsivät niihin hyvin käsiksi.
Heinäkuun puolivälissä pinot olivat madaltuneet n. 25 - 30 %. Sukeltaneet puut olivat kutistuneet eniten. Paino oli keventynyt valtavasti ja yhteen kalauttaessa kuului kirkas, kimahtava ääni.
Syksyllä en malttanut olla koepolttamatta entisiä uppopuita. Paloivat todella iloisesti, ilman mitään sihinöitä ja pihinöitä. Savukin melkein väritöntä pienen ajan kuluttua sytyttämisestä. Kaikki uppopuut on jo poltettu, rannalla kasvaneita on vielä reilusti jäljellä.
Joka uskoo, että vain ylivuotiset puut ovat kuivia, uskokoon, minä en enää kuulu tähän joukkoon. Parisen sataa metriä olisi joen vartta vielä raivattavana, siellä ne ensi talven puut odottavat.