Veda 35M toisiopalo tukahtuu - Neuvoja?

[markkulievonen]

Niin, aloitatko lämmittämisen alkutulilla? Jos aloitat, niin alkutulien poltettua  tee puiden lisäykset vain  korkeintaan pesän puoliväliin.
Niin, puiden lisäyksen jälkeen. Syttyykö koko pesällinen palamaan,- vaiko palaako puut vain pesän alaosasta?

[Iskä]

Harjoittelun alkuaikoina poltin säännönmukaisesti ensin kynsitulet. Kattila tukahtui aivan yhtä mallikkaasti tuolloin kuin nykyisinkin. Tuollaista kokeilua en ole ihan lähiaikoina tehnyt, että laittaisin ensin aivan pienet tulet ja sitten lisäys puoliväliin. Voin kyllä kokeilla. Noilla minun järeillä puillani se tosin on hiukan hankalaa, kun puun koolla suhteessa puiden määrään tuntuu olevan suurikin merkitys. Isoilla puilla 20 kg, eli puolisen pesällistäkin on pieni määrä.

Mitä haet tällä kysymyksellä? Jos toimisi alkutulet polttamalla ja sen jälkeen pieni määrä lisäämällä niin kuin kuuluu, mistä tämä mielestäsi kertoisi?

[25mottia/v]

Kiinnitti huomiota se, kun pidit mahdollisena että arinan ympäriltä vuotaisi kaasuja toisopalotilaan. Tosin sanoit ettei liekkejä tulisi muualta kuin oikeasta nielusta. Mutta puhuit vääntyilleestä valurautareunasta... 
Sen verran epätavallinen ja mittava on tuo palo- ongelma että kun olet varmaan kokeillut kutakuinkin kaikki oman logiikaan mukaiset ratkaisut ja erilaiset vaihtoehdot, niin koita testailla järjestelmällisesti jotain muuta.  Jotain mikä rikkoisi ilmiön säännöllisyyden ja sitä kautta antaisi hajua mahdollisesta syystä. 
Itse varmistaisin ettei arinan ympäriltä kulje mitään kaasuja.  Vaikka hiekkaa muutama kourallinen arinaa tiivistämään ja katsomaan saako sitä tukahtuvan palon toistuvuutta rikki.  Jos sattuisi että jollain " pahan tasapainoa" järkyttävällä toimella saisikin aikaan pari kunnon paloa, niin siinä  olisi itselle hyvä kohta mihin tarkentaa. 
Toinen ilmiö jutussasi jota luin ja jäin miettimään, oli se että olit sulkenut ensiöilmaa ja saanut palokaasulämmöt hyppämään.   Itselläni palokaasujen hyppääminen liittyy aina hyvän toisiopalon alkuun.  vai oliko se kuvaamasi hyppääminen tosiaan vaan hallitsematon tehonnousu? 
Joskus omissa pitkittyneissä ongelmissa apu löytyy kun käy perustatutkimuksen läpi vielä.  Onko kaikki osat/ reiät/ tiivistykset ym...  sitä mitä pitää.  Eli asustaako "OK" merkatuissa kohteissa ihan silmien edessä joku maisemaan piiloutunut vika?    Yleensä omat ylivoimaiset vianhaut lopulta päättyy johonkin sellaiseen. 

[vesimies]

Kai se on varmaa että piipussa on tarpeeksi vetoa?
Entä millainen korvausilma-aukko on?

[Iskä]

Vastaanpa ensin Vesimiehelle, kun käy äkkiämmin; Piipussa vaikuttaa olevan todella kova veto. Vedonrajoitin pystyy pitämään paine-eron 20 Pa:ssa ollen välillä melkein kokonaan auki. 15 Pa ei enää säädy tarkasti, koska läppä on kokonaan auki.

Tuloilmakanava on vain 160 mm. Olen polttanut silloi tällöin ovi auki jopa ulos asti samanlaisella onnistumisprosentilla, joten vika ei vaikuttaisi olevan tässä.

[hiili]

Joskus olen soitellut vedalle ja siellä tuntuu olevan hyvin viisas mies toisessa päässä luuria,niin eiköhä sieltä löytyisi ratkaisu tuohonkin ( onhan kattila heidän tekele )

[Iskä]

Neljännessatamottiselle; Ei se arina ainakaan täysin tiivis ole ja on muuten tehty noin 5 mm pataraudasta ilman suurempia jäykisteitä. Saattaapa olla, että kaivan aamulla muutaman kourallisen mursketta pesän reunoille.

Monenlaista on tullut kokeiltua, mutta yhtenä varsin mittavana ongelmana kokeiluissa on se, että olen perustanut tämän laboratorioni keskelle (tai no, reunaan..) omakotialuetta tietämättä, että olen perustamassa laboratoriota. Yhtenä kantavana ajatuksena kaikessa kokeilussa on savuttamisen lopettaminen heti alkuunsa. Ja kuten jo sanoinkin, alkaa takki olemaan tässä asiassa tyhjenemään päin.

Se savukaasulämmön "hyppääminen" on sellainen tilanne, että pienennän ilmamäärää ja silti savukaasun lämpötila jatkaa nousuaan. Monesti se nousu jatkuu aina siihen asti, että palaminen tukahtuu kokonaan, kuin kynttilän puhaltaisi sammuksiin. Usein on niin, että palaminen saattaa näyttää todella hyvältä vielä puoli minuuttia ennen tukahtumista. Uusimman käsitykseni mukaan puun määrä on se parametri, millä tukahtuminen estetään ja kattilan teho säädetään. Tämä siitä syystä, että palorintaman koko on yleensä sama kuin pesässä olevien puiden pinta-ala. Tähän on kuitenkin olemassa se noin yksi kerta viidestä poikkeus, kun kokonainenkin pesällinen on palanut moitteetta, savuttamatta ja tukahtumatta alusta loppuun. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, mikä on ollut tällaisella kerralla se erottava tekijä.

Menneenä syksynä tein kokeita erilaisilla koivuklapeilla. Ylivuotiset sisällä kuivatut tuntuvat olevan vaikeimpia. Suoraan ulkoa pesään laitetuilla ylivuotisilla on parempi onnistumisprosentti kuin sisäkuivilla. Viime keväästä ulkona kuivatut toimivat kolme peräkkäistä lämmityskertaa täydellä pesällä moitteetta. Sekin on käynyt mielessä, että puut pitää laittaa pesään vesiämpärin kautta.

Minkälainen se sinun oma lämmityslaitoksesi on?

[Iskä]

Hiili; Kyllä se Markku Maanselkä aikamoisen viisas mies on. Usein vaan kovin kiireinen ja intressit ja osaaminen eniten siellä valmistuksen puolella. Polttotekniikassa ja omien kattiloiden sielunelämässä eivät niinkään. Laitehan ei ole heidän oma hengentuotteensa vaan jonkinlaisen lisensoinnin tulosta.

[markkulievonen]

Niin, ymmärtäisin, miten perusongelma on hallitsematon puun kaasuuntuminen eli pesässä olevat puut palavat liian laaja-alaisesti.

Tuo hiillospatjahan on laaja ja siten se mahdollistaa kaasuunnuttamaan  puut  lähes koko pesällisen. Omassa kattilassa alussa muutaman kerran tuli nousi koko pesälliseen ja todella ongelmia riitti. Toisiopalo sammui ja  sain sen palamaan suurella vedolla.

Niin, itse kokeilisin mutostyön kautta ohjata ensiöilma hiilloksen tuntumaan. Näin pesän yläosassa ei olisi happea ja siten palaminen pesän yläosassa tukahtuisi ja siten puun kaasuuntuminenkin heikkenisi.

Niin, miten suurikokoista puuta polttelet ?

[peteri]

Tutun kuuloista värkkäämistä vaikka tuo oma atmos onkin erillainen rakenteeltaan, itsellä ensiö ilma tulee kattilan yläosasta ja on todella tarkka ensiöilman määrästä ja itsellä tuo humputus ja toisiopalon sammuminen lähtee liikkeelle siitä ,että ilmaa pääsee virtaamasn suuttimen päistä ja koska sieltä ilmaa menee eniten niin keskellä suutinta on vähän hiiliä ja suuttimen päissä ei ollenkaan ja kylmät kaasut pääsevät toisiopesään . Oletko kokeillut vaikeuttaa ilman pääsyä pesän päädyistä alas.

[markkulievonen]

Jos hyvää  toisiopaloa halutaan, niin sen edellytys on pesässä hallittu  puun kaasuuntuminen. Siis puiden palamismäärä tulisi olla suhteessa toisiopalon / tilan palamismahdollisuuteen. Esim. omassa kattilassa puut kaasuuntuvat vain 150mm korkeudelta suutinkivestä ja siten sytyttäminen ilman alkutulia on helppoa ja erikoisesti  koko pesällinen palaa erittäin tasaisesti ilman lambda ohjausta olipa poltettava puu mitä tahansa. Puut kaasuuntuvat pieneltä alueelta ja sijaan laskeutuu sitä mukaa kun alta on puut palaneet  jne....

Juuri tuota samaa ilmiötä tarjoaisin Veda 35 kattilan muutoksiin eli suuren  luukun kautta  tuleva  ensiöilma tulisi johtaa  vain hiillosta hapettamaan. Juuri tuohon tekijään aiemmin halusin tarjota kokeilua polttamalla pienillä pesällisillä ja havainnoida sen vaikutusta.

[Iskä]

markkulievonen; Puut siis eivät pelkästään kaasuunnu, vaan palavat pesässä kuin yläpaloisessa konsanaan, koko pinta-alaltaan. Tämän havainnointi tosin on kovin vaikeaa, kun mitään muuta aukkoa varastopesään ei ole kuin täyttöluukku. Kurkistaessa tilanne ehtii muuttumaan ennen kuin pesään näkee ja avaaminen herkästi vaikuttaa loppupesällisen käyttäytymiseen.

Minulla on ollut tavoitteena saada savutus loppumaan aina mahdollisimman nopeasti tukahtumisen jälkeen. Siitä huolimatta olen yrittänyt saada palamisen jatkumaan luukkua avaamatta. Toisinaan tämä onnistuu laittamalla puhallin joksikin aikaa täysille, toisinaan taas ei. Jos luukun menee avaamaan, on ongelmana saada palaminen jatkumaan uudelleen luukun sulkemisen jälkeen. Pesällinen ikään kuin tuntuu "tottuvan" siihen, että ilma tuleekin luukun raosta ja puhaltimen käynnistämisen jälkeen se tuleekin "väärästä paikasta". Nämä otaksumani perustuvat siis siihen, että joskus on todella vaikeaa saada loppupesällistä palamaan, kun se on palanut jonkin aikaa vapaalla vedolla.

Yksi vastaamaton kysymys on myös se, miksi puut palavat vapaalla vedolla joskus oikein nätistikin, mutta eivät puhallinohjattuna?

Minulla itselläni on käynyt mielessä jo yli vuosi sitten, että ensiöilma tulee väärää paikkaan. Se olisi suhteellisen helppoa saada ohjattua jonkinlaisia kouruja pitkin pesän alareunaan, mutta siihen en ole tullut ryhtyneeksi. Ilmahan tulee pesään kolmesta aukosta (kello 9, kello 12 ja kello 3). Olen kokeillut tukkia tuon ylimmän aukon villatupolla, mutta siitä ei seurannut mitään hyvää, paremminkin ongelmat lisääntyivät.

Polttamani puu on järeää. Joukossa on reilua 5-senttistä kahtia halkaistuna, mutta pääosa on isompaa. Karkeasti niin, että max 15-senttinen kahtia, alle 25-senttinen neljään osaan ja isommat useampaan osaan. Reippaaseen klapin kokoon olen päätynyt, kun olen huomannut polttamisen olevan sitä vaikeampaa, mitä pienempää sälää pesässä on. Toki on mahdollista, että nyt on menty asteikon toisesta päästä liian pitkälle. Varsinkin nyt, kun olen hetken polttanut pieniä pesällisiä, olen huomannut, että isot puut saattavat jäädä kituuttamaan ja niitä joutuu kohentelemaan.

[Iskä]

Peteri; Tarkoitatko "pesän päädyillä" nyt arinan päätyjä vai arinan aukon päitä? Pituussuunnassa arina on tarkempi pesään kuin sivusuunnassa ja siellä on myös pienet kantit ylös, joten tuhka tukkinee välin aika tiiviisti. Jos jostain vähän vuotaa, niin pesän pitkiltä sivuilta.

Minusta tuntuu, että siinä vaiheessa kun kattila ankarimmin temppuilee, ei pesään ole vielä muodostunut kunnollista hiillosta, vaan liekki tunkee vapaasti arinan aukosta.

[Iskä]

markkulievonen; Katselin tuon sinun Atmoksesi poikkileikkauskuvaa. Siinä ei ole erityisesti näytetty ilmavirtojen kulkua. Tuleeko siinä ensiöilma noista noin kymmenen senttiä arinan pinnasta olevista pienistä rei'istä?

Jos teen sellaiset yksinkertaiset kourut Vedan ensiöilman ohjaamiseksi arinan pintaan, kasvaa virtausvastus ja joka tapauksessa jonkinlaista vuotoa pääsee pesän yläosaankin.

Merkillisin asia tässä on se, että minä olen ainoa Suomen 250:sta Veda 35 -käyttäjästä, joilla ei toimi ilman muutostöitä..

[markkulievonen]

>>Minusta tuntuu, että siinä vaiheessa kun kattila ankarimmin temppuilee, ei pesään ole vielä muodostunut kunnollista hiillosta, vaan liekki tunkee vapaasti arinan aukosta.<<

Juuri tuota tilannetta ajan takaa. Siis puut muodostavat palvaa kaasua laajalta pesän alalta, mutta taas lämpötila on alhainen / hiillos huono,- matala lämpötilaltaan. Tilanne korjaantuisi, jos esim. pesän keskellä olisi korkeassa lämpoötilassa oleva pieni hiillosmäärä ja tämä aktivoisi toisiopalamista.

Niin, tuo Vedan arina on liian laaja-alainen. Jostain jos saisi "halvalla" kokeiluun levy materiaali, jolla  tekisi pesän pohjan kartion muotoiseksi. Siis pesän sivulle lämpöä kestävä levy, joka ohjaisi pesän reunalta hiillokset valumaan suutinreiän  tuntumaan.