Kattilan pitäisi toimia niin, että palotilassa saadaan mahdollisimman korkea lämpötila. Energia otetaan talteen lämmönvaihtimessa ennen hormia. Yläpaloiset kattilat tahtovat palaa rajusti, koska niissä herkästi syttyy koko panos kerralla. Näin lämmönvaihtimessa ei saada kaikkea lämpöä talteen, vaan osa karkaa harakoille. Oikea tapa ei missään nimessä ole säätää toisioilmalla lämpötilaa alas. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että palaville kaasuille ei anneta riittävää määrää happea. Toisin sanoen osa polttoaineesta ajetaan palamattomana taivaan tuuliin. Tällöin syntyy nokea, joka sotkee hormin ja lämmönvaihtimen. Nokeentunut lämmönvaihdin ei enää toimi kunnolla, joten vielä enemmän lämpöä karkaa.
Minä säätäisin kattilaa siten, että aluksi toisioilmaa annetaan riittävästi. Ensiöilmaa voidaan kuristaa niin, että palaminen on hallinnassa. Sen jälkeen toisioilmaakin voidaan kuristaa, kunhan pidetään huoli siitä, ettei sitä kuristeta liikaa. Savukaasut on hyvä mittari. Jos kesällä palamisen aikana savupiipusta tulee savua, annetaan toisioilmaa liian vähän. Kesällä piipusta tulee vain lämpöväreilyä, ei näkyvää savua. (Talvella voi tulla näkyvää savua, joka oikeasti on tiivistynyttä vesihöyryä.) Sytyttämisen aikana näkyvää savua tulee, kun palaminen ei ole vielä päässyt käyntiin.
Jos olet epävarma, anna tulelle mieluummin liikaa ilmaa kuin liian vähän. Jos annat liikaa ilmaa, savukaasut ovat liian kuumia ja osa energiasta pääsee karkuun. MUTTA jos annat liian vähän ilmaa, osa polttoaineesta menee palamattomana taivaalle. Tällöin osa energiasta pääsee karkuun ja sen lisäksi nokeat lämmönvaihtimen ja hormin.